Syyskuu 2014 - Pallo kuuluu kaikille

Kuukauden kirja

Syyskuun punaisena lankana toimi satu Pallo kuuluu kaikille.
Sadun teemoina on mm. kaikkien hyväksyminen, kaikkien kanssa leikkiminen, kaveritaidot ja erilaisuus. Satua luettiin kuukauden aikana muutaman kerran ja sain upeasti otettua satua mukaan käytännön riitatilanteisiin, "mä en leiki sun kanssa" - tilanteisiin sekä tilanteisiin, jossa tilanne meni riitelyksi ja leikkien sotkemiseksi sen sijaan, että kaveritaitoja olisi osattu käyttää. Mahtavaa nähdä kuinka lapsilla lamppu syttyy, kun itse oikeassa tilanteessa voi sanoa "nyt sinä teit ihan niin kuin Santtu sammakko" tms. mitä olisi pitänyt tehdä/ mitäs Hemmo hiiri tässä kohtaa teki? Satuhahmot ovat auttaneet lapsia ymmärtämään ongelman ytimen ja ratkaisukeinot huomattavasti paremmin kuin se, että olisin vain jutellut heidän kanssaan aiheesta.
Lisäksi lapset saivat kertoa vihkoon omin sanoin sadun kulun ja sen idean. Näin pääsi kivasti myös havainnoimaan, oliko itse sanoma sadusta tavoittanut kuulijansa.
Olemme tässä kuussa olleet huomattavasti keskustelevampia ja jättäneet askartelut ym vähemmälle ja oppineet kuukauden aiheista leikin, näyttelemisen, satujen ja käytännön toimien kautta.

Kaveripallot syntymässä

Sadussa jokaisella hahmolla on jokin omalaatuinen piirre (huono kuulo, toinen jalka lyhyempi kuin toinen, arkuus ym) ja näiden avulla olemme päässeet myös vähän raapaisemaan pintaa aiheesta erilaisuus ja aistit.

mikä kaveripalloista tuntuu kivoimmalle?

Aistit otin mukaan askarteluun ja askartelimme ryhmään Kaveripallot. Kaveripallot syntyivät ilmapallon ympärille liisterin ja lehtisuikaleiden avulla.  kun pallot olivat kuivuneet, ne päällystettiin eri tuntuisin materiaalein (teddykarva, hiekkapaperi, kangas...) ja jokaisen pallon sisään laitettiin eri ääntä pitävä asia (kulkusia, hiekkaa tai kuivia herneitä). Kaveripallo siis stimuloin jo sitä tehdessään tuntoaistia (toisista liisteri oli epämieluisaa, toiset nauttivat siitä yli kaiken!) ja valmiina käytössä pallot stimuloivat pintojen avulla tuntoaistia ja äänien myötä kuuloaistia.
Kaveripallolla leikittiin erilaisia itsetuntoa kohottavia leikkejä Esim. "heitä pallo kaverille jonka kanssa sinusta on tosi kiva leikkiä" ym. Leikeissä oli aina aikuinen mukana takaamassa, että pallo kävi varmasti kaikilla lapsilla ja lauseiden avulla aikuisen on tärkeää pitää huoli myös siitä, että lauseet pitävät paikkaansa. Esim. jos joku ei ole niin suosittu leikkikaveri kuin muut, on aikuisen tehtävä nostaa tämän lapsen hyviä puolia erityisesti esiin ja kohottaa itsetuntoa huomauttamalla lapsen edistymisestä mm. "tämä lapsi on mielestäni oppinut leikkimään upeasti autoilla" "tämä lapsi on oppinut sinnikkyyttä, hänellä on hyvä mielikuvitus, hän oppi tänään pyytämään hienosti anteeksi" tms. Kaikkien lasten pitää saada tuntea ansainneensa pallo itselleen, kuulla itsestään niitä hyviä kaveritaitoja, joita omaa ja joka kerta voidaan käydä läpi ilman palloa ja lasten nimiä tilanteita, joissa voisi toimia toisin tai kysyä lapsilta, kuinka pitäisi toimi tällaisessa tilanteessa (ja kertoa esim satu)

Erilaisuutta kerettiin myös hieman pintaraapaista, mutta se aihe on tulossa syvemmin läpikäytäväksi parin kuukauden päästä.

karkkien jakoa...

keppinukketeatteria omakeksimällä tarinalla

 Kun kaveritaidot alkoivat olemaan hallussa, tein isommille lapsille oikean kaverihaasteen päiväuniaikana; Annoin 4 ja 5 vuotiaille pojille karkkipussin ja he saivat päättää mitä sillä tehtäisiin. Avasimme pussin ja siinä olikin sitten ihmettelemistä mitä nyt.."onko nää kaikki mun?saako nää syödä?" kaksi pienintä oli nukkumassa, kaksi isompaa karkkien äärellä.....kyllä siinä oli melkoinen vääntö pojilla mitä karkeille tehdään. Niitä jaettiin ensin osalle porukasta, korjattiin että kaikkien pitää saada mutta yhä joku olisi jakanut itselleen eniten, vähemmän toisille, sitten vähemmän nukkujille kuin valveilla olijoille ym. Äärimmäisen hyvää piilomatikkaa, hih! lopulta päädyttiin kuitenkin reiluun ratkaisuun, kaikille kuuluu saman verran! Koville otti, huh! Ja lopulta, ei niitä karkkeja syöty, yhdet maistettiin ja muut meni takaisin kaappiin. 

uudet kaverit on kivoja!

Kaiken tämän sadun ja kaveritaitojen harjoittamisen kruunasi se, että ryhmässämme aloitti uusi poika, joka käy nyt ryhmässä leikkimässä aina silloin, kun jollain ryhmäläisellä on viikkovapaa. Näin ollen kaveritaitoja on päästy kokeilemaan oikein urakalla ja on opittu taas tutustumaan uusiin kavereihin. Ryhmähän onkin muuten pysynyt nyt viime vuodesta tuttuna, eli uusi kaveri oli oikein tervetullut lisä ryhmämme lapsijoukkoon.

kyllä on kivaa!



Ihania värejä lehdissä!
 

Kaverisatuja joka lähtöön

Toki syksykin on näkynyt toiminnassamme, olemme keränneet metsän materiaaleja, ihastelleet lehtien värjääntymistä, maalanneet nukkari ikkunaan syysmaiseman, herkutelleet syksyn monipuolisella sadolla (vähän jo liikaakin) ja nauttineet ulkoilusta vaihtelevissa keleissä. Aamupalaa syödään jo kynttilän palaessa ja ensimmäiset tunnelmavalot on jo tuomassa tunnelmaa hämäriin aamuihin ja nukkarin hämyyn <3 Jumpat olemme pitäneet vielä ulkokentällä yhdessä yksityisten perhepäivähoitajien kanssa ja perhekerhossakin on käyty ahkerasti nyt joka viikko. Myös kirjaston palveluita ja leikkikenttiä on kulutettu kivasti.

vaahteranenä!

olikos tää nyt hyvää...?

Viime viikko vietettiin Iitin yksityisten perhepäivähoitajien kesken kokonaan metsässä. Jotain syystä tänä vuonna ei ollut erityistä metsämörriviikkoa johon olemme jo tottuneet vuosien varrella, joten päätimme pitää yhdessä oman metsäviikon laavulla. Tästä viikosta voit lukea lisää yhteisestä blogistamme, kirjoittelen kuulumiset sinne www.ypphiitti.blogspot.com