torstai 18. joulukuuta 2014

JOULUKALENTERI 2014

Teen yhden postauksen meidän joulukalenterista, niin teidän lukijoiden on helpompi käydä kaikki luukut läpi kerralla.

Tuiki joulupuu oli kuukauden kirjamme

Luukku 1
Hei lapset! Toin teille kirjan, johon tämän joulukuun puuhastelunne pohjautuvat. Lukekaa se yhdessä läpi. Tein teille metsän oksista oksakuusen. Tarkoituksenanne on joulukuun aikana luoda upeita koristeita ja pukea kuusi niiden avulla jouluasuun. Joulukalenteri tuo mukanaan myös asioita, joiden avulla kaikki saavat sydämeen iloisen ja lämpimän joulumielen. Emmehän unohda joulun tiimellyksessä myöskään metsän eläimiä. Nauttikaa joulunalusajasta. Terveisin metsätonttu Halli









Luukku 2
Keksikää kuusen ympärille tulevien eläinten nimet riimien avulla:

Eläimiä ilmestyi kuusen juurelle arvoitus kerrallaan
Metsässä on jätynyt lampi
sen reunalla seisoon pitkäjalkainen BAMBI

 Puuhun kiipeää otus taitava,
käpyä se syö, se on ORAVA

 
Tuvan suunnassa tuoksuu lettu,
paikalle saapuu nuuhkien KETTU

 
Kuusen ympärille syntyy piiri,
sen pienin osanottaja on HIIRI

 
Lumihangesta pilkistää punainen tiili,
sen takana tuhisee innoissaan SIILI

 
Pensaan taakse töpöhantä hävis,
Sen täytyi olla loikkiva JÄNIS

 


Luukku 3
Joulukalenteria avaamassa
Kuusi kaipaa nyt ensimmäiset koristeet yllensä. Saatte kuuseen kimallusta askartelemalla oikeisiin käpyihin hileitä liiman avulla kiinni!

Kävimme aamupäivästä myös katsomassa jouluisen nukketeatterinäytelmän Kuusankosken kirjastolla.


Teatteria


Käpy kasteltiin liimaan ja sitten hilettä päälle












 

















Luukku 4
jääpuikkoja kuuseen
Keksikää yhdessä talvitontulle taikaloru, jonka avulla saisimme lumen satamaan maahan. Lumi on todellinen suojapeite monille eläimille ja kasveille ja siksi kovin tärkeää. Toivottavasti taikalorunne auttavat ja saamme paksun lumipeitteen maahan.  Saatte myös kiinnittää oksakuuseenne jääpuikot merkkinä suuresta avusta, jonka talvitontulle teoillanne annatte.

Lyhyitä loruja syntyi muutama ja kirjoitimme ne ylös ja jätimme oksakuusen luo. Ne olivatkin kadonneet seuraavaan aamuun mennessä eli tonttu oli ne varmasti hakenut.









Luukku 5
Nyt on aika alkaa valmistautumaan huomiseen itsenäisyyspäivään. Olemme kaikki hyvin iloisia siitä, että maamme on itsenäinen. Joulukuusenne tarvitsee myös jotain suomeen viittaavaa ja siksi voittekin askarrella kuusen oksille itsenäisyyspäiväkynttilät. Kynttilä on alaosastaan sininen ja yläosastaan valkoinen, ne ovat suomen värit.













Luukku 8
Tänään on aika saada myös tuoksuja ja makuja kuuseen, nyt leivotaan pipareita! Jättäkää pipareihin reikä, josta voitte pujoittaa nauhan ja laittaa piparin oksakuuseen koristeeksi.

Näin näitä painetaan....
Pipereita nauhaan!



















Innokkaat tonttuoppilaat lähdössä jumpalle!
Luukku 9
Tontut tarvitsevat hyvää kuntoa ja paljon voimaa, jotta he pystyisivät auttamaan metsän jokaista eläintä vaikka ovatkin kovin pienikokoisia. Tämän takia heidän täytyy kuntoilla joka päivä. Tänään te lähdette tonttujumppaan ja siksi teillä on syytä olla päässänne tonttulakit. Tonttulakki antaa teille tontun nopeutta, ketteryyttä ja huomaamattomuutta jumpan ajaksi.







Luukku 10
Tonttu kurkkii oksalta
Tänään on syytä saada oksakuuselle istumaan muutama metsän tonttukin. Niinpä vain askartelutarvikkeet esiin ja tonttuja askartelemaan!
Vielä kaulahuivi niin on valmista!





















"Mikä tämä on?"
Luukku 11
Tänään on jännittävä päivä, pääsette syömään perhekerhossa joulupuuroa. Mikä siinä sitten niin jännää on? No manteli tietysti! Perinteisesti joulupuuroon sujautetaan aina yksi manteli. Se joka mantelin saa....niin mitä....no se on keittäjästä tai talon tavoista kiinni! Toisissa paikoissa sanotaan, että mantelin saanut henkilö on onnekas ja manteli tuo hänelle hyvää onnea, toisaalla se johtaa saajansa johonkin tehtävään esim. laulamaan puuron keittäjälle. Mitähän muita hauskoja tapoja voisi olla mantelin saajalla...? Missä muualla mantelia käytetään? Miltä manteli maistuu? Voitte maistella jokainen mantelia ja loput voitte viedä eläimille oksapuun juurelle jouluherkuiksi.









Luukku 12
Pikkulinnut ovat ihastelleet kaunista kuustanne ja haluaisivat tulla sen oksille istumaan ja laulelemaan joululauluja. Askarrelkaa siis puuhunne tämän kuvan avulla pieniä lintuja ja laulelkaa lintujen kanssa tuttuja joululauluja.














Luukku 15
Jouluna on myös lupa herkutella, tehkääpä siis yhdessä jouluista piparijäätelöä ja herkutellaan silllä välipalalla!
(kaikki lapset olivat viikkovapaalla , joten luukku jäi tekemättä)

Luukku 16
Joulun tunnelmaan kuuluu ennen kaikkea hyvä ja lämmin mieli. Miten sinä voisit antaa ystävällesi hyvän mielen? Voisitte kertoa toisistanne mukavia asioita ja näin jokaisen joulumieli on vieläkin parempi!

Porukka on alkanut sairastelemaan ja kato näkyy hoidossa :( Tätä tehtävää oli tekemässä 2 lasta, mutta pientä jutunjuurta saatiin kuitenkin aikaiseksi.


Luukku 17
Olki on joulun perinteinen askartelumateriaali. Pujottakaa lankaan olkia ja puuhelmiä ja näin saatte kauniin nauhan kuuseenne.











Luukku 18
Metsän eläimetkin viettävät joulua. Heidän ei vain ole ihan helppo löytää metsästä syötävää talven aikana. Ilahduttakaa metsän eläimiä ja miettikää, mitä eläimet haluaisivat syödä? Käykää viemässä heidän herkkujaan metsään.  KAIKKI SAIRAANA JA VAPAALLA :(

Luukku 19
Mitä kuusestanne vielä puuttuu? Latvakoriste tietysti! Millaisen latvakoristeen haluaisitte kuuseenne laittaa/tehdä? Miettikää asiaa yhdessä ja huipentakaa joulukalenterinne tämän koristeen paikalleen laittoon! Hyvää joulua kaikille kalenterin avaajille!  KAIKKI SAIRAANA JA VAPAALLA :(

Eli joulukalenterimme jäi hieman ikävästi kesken, sillä ryhmämme alkoi sairastamaan oikein porukalla. No parempi näin niin kerkeävät sitten vielä todennäköisesti aatoksi paranemaan ja nauttimaan joulusta! Tähän kuvaan päätän tämän vuoden postaukset ja toivotan kaikille blogin seuraajille ihanaa joulun aikaa. Kirjoittelut jatkuvat ensi vuonna!




                                                                              -Katri-

tiistai 2. joulukuuta 2014

Marraskuun puuhat

Anteeksi kun päivitykset eivät taas tule ajallaan, pientä ongelmaa TAAS tietokoneen kanssa 😫

Tulipa hieno!
Marraskuun tarinanamme oli yhteistyö on voimaa-satu, joka käsitteli yhdessä tekemisen lisäksi myös erilaisuutta ja sitä, että erilaisuuskin on rikkaus.

muista isi olla kiltisti ;)
















Hamahelmipujoitusta




Kuukausi alkoi kuitenkin isänpäiväprojektilla. Lahjoiksi teimme avaimenperät. Isompien
kanssa otettiinkin haastava homma, jota tehtiin parin viikon ajan nukkariaiokoina pienten nukkuessa. Pujottelimme hamahelmistä liskon ohjeiden mukaan. Piti muistaa laskea kuinka paljon helmiä mihinkin kerrokseen tarvittiin, tarvi olla sorminäppäryyttä ja pitkäjänteisyyttä, sillä työ ei hetkessä valmistunut. Työ oli isoista pojista silti todella mieluinen ja sitä kyseltiin aina "tehdäänkö tänäänkin liskoa?"
Puupallojen maalausta
Valmiit isänpäiväkortit
Pienemmät maalasivat valitsemiaan eri muotoisia puuhelmiä ja pujottivat ne rautalankaan. Kortitkin askarreltiin; piirrettiin isin kuva ja sen sai liimata valitsemalleen kartongille. Mukaan kirjoitettiin ajatuksia isästä.

Valmiit avaimenperät
Tämä turvaeläin halaa kun surettaa
Tällä turvaeläimellä on piikit pinnassa
Toisella viikolla aloimme käymään kuukauden satua läpi. Ensimmäisenä otin näkökulman siilistä, joka oli hyvin arka ja pelkäsi kaikkea. Kävimme ryhmässä läpi pelkoja ja jännittäviä juttuja, piirsimme ja kirjoitimme niitä paperille ja juteltiin miten pelkoja voisi poistaa. Viikon lopuksi lapset saivat suunnitella jokainen itselleen oman tuevaeläimen, jonka sai piirtää ja maalata paperille ja lisäksi sille keksittiin nimi. Jokainen sai keksiä kuinka oma turvaeläin suojelee tai karkoittaa pelkoja. Hienoja oivalluksiakin joukosta löytyi ja iso harppaus lasten tuntemiseen taas hoitajana tuli otettua. Aika mahtava viikko kyllä oli tämä.






piirtämistä sokeana

"Kukas sä oot ja mitäs leikittäs?"
"Mitä? mä en kuule mitään!"
sitten siirryttiinkin miettimään sitä, miltä tuntuisi jos meiltä puuttuisi joitain aisteja. Teimme erilaisia asioita sokeina, kuuroina ym. Sokeus oli lapsista ihan hauskaa, mutta kuurous alkoi  kaikkia lapsia turhauttamaan hyvin nopeasti. Leikeistä ei oikein tullut mitään kun kuuloaisti puutui ja aina oli ihmeissään, että mihin ne muut meni jos esim. Pyysin tulemaan luokse. Enstäs sitten sadut ym. todella hyviä huomioita syntyi lapsilta ja varmasti ainakin hetkellinen kiitollisuus siitä, että nämä aistit itseltä löytyy. Lisäksi juteltiin siitä, että näitä ihmisiä, joilta aisteja puuttuu,  löytyy ihan meidän pieneltäkin kylältä, puhuttiin apuvalineistä kuten valkoisesta kepistä ja koirasta, joka osaa auttaa sokeita monessa asiassa. Nämä viikot olivat hyvin opettavaiset lapsille ja ne huipentuivat Ravilinnassa yhdessä pitämäämme aistirataan, jonka sisältöön pääset kurkkaamaan yhdistyksemme blogin puolelta www.ypphiitti.blogspot.com


Pikkujouluherkkuja....
Taas löytyi yksi tontun piilottama pussi!
Ryhmässä on nyt myös sairasteltu jonkin verran kuten syksyyn kuuluu, onneksi olemme nyt kaikki terveitä. Pääsimme myös lopettamaan Marraskuun pikkujouluillen. Pidin ryhmälleni omat pikkujoulut, jossa syötiin jouluruokia, löydettiin tontun piillottamia pusseja vihjeitä ratkoen, kuunneltiin koko päivä joulumusiikkia ja puuhasteltiin tonttulakit heiluen joulujuttuja 🎄Lisäksi pääsimme viettämään yhden aamupäivän kirjastolle kierrätysaskartelun merkeissä, siitäkin rustasin oman jutun yhdistyksen blogiin, menkäähän ihmeessä kurkkamaan!










Jee! Katrin tiskikone hajosi ja päästiin kaikki tiskaamaan!








Sipulikukkien istutusta pihalla













Todisteita, meilläkin OLI lunta Marraskuussa hetken!





Vapaata leikkiä

NAUTINNOLLISTA JOULUN ODOTUSTA KAIKILLE!
 T.Jouluhöperö Katri



















tiistai 4. marraskuuta 2014

Lokkuun puuhat

Lokakuun punaisena lankana kulki satu "Tino, pieni tulikärpänen" Sadun pääteemana on yhdessä tekeminen ja satu osoittaa sen, että yhdessä pystytään moneen sellaiseen asiaan mihin yhdessä ei pystytä.
Tähän teemaan meillä jäi aikaa kolme viikkoa, sillä alkukuukausi meni vauhtivarpaan merkeissä.

Kuukauden satuun tutustuttuamme askartelimme samanlaisen kuun yhdessä, jonka tulikärpäsetkin saivat tehtyä sadussa yhteisvoimin. Tästä kuusta tuli lapsille tärkeä rauhoittumisen paikka erityisesti aamuisin hoitoon tullessa. Kuu oli kaunis elementti hämyisessä huoneessa ja moni lapsi latasi aamuisin itseensä virtaa matolla pötkötellen kuun valaistessa <3

















Kuuhun askartelimme jokainen myös oman tulikärpäsen. Tulikärpänen syntyi kirkkaista pääsiäismunan sisuskuoresta, johon teimme pohjaan reiän, mihin mahtui työntämään yhden kuuta valaisevista jouluvaloista sisään. Siivet ja tuntosarvet askarreltiin kultaisesta askartelufoliosta ja tussilla piirrettiin kasvot pörriäiselle.

Juttelimme kovasti yhdessä puuhailusta ja mietimme mitä kaikkea pystymme yhdessä puuhaamaan, sellaista mitä ei yksin voisi tehdä. Eräänä aamuna meillä olikin sitten yhteisprojekti edessä: Lattialta löytyi nauloja, ruuveja, porakoneita, vasaroita ja kasa outoja puisia paloja (lasten pinnasängyn osat purettuna ja vähän muokattuna). Niistä piti sitten yhteistuumin saada aikaiseksi kioski lasten leikkeihin! Voi jestas sitä intoa ja riemua!!!! Ja voihan nenä kun ei se kioski valmistunutkaan hetkessä vaan oli monen päivän projekti!!! Silloin kun ei rakenneltu, lapset kysyivät koko ajan "milloin jatketaan taas sitä?" "milloin se on valmis?" ja he keräsivät myytäviä tuotteita ym. kioskia varten valmiiksi. Hieno projekti yhteistoiminnan kannalta; yksi ruuvasi, toisen piti pitää kiinni, hahmotellessa kioskia kaikki pitivät seinien ym. osia paikoillaan ym. Lopuksi lähdettiin kangaskauppaan yhdessä valitsemaan kioskiin kattokangasta ja eihän sekään ihan helppoa ollut. Itse olin miettinyt perinteistä raidallista kangaskattoa, tyttö halusi pinkin hello kitty kankaan j apojat poikamaisia kankaita. Taas huomattiin että piti löytää kangas, joka kävi kaikille. Onneksi sellainen löytyi ja päästiin antamaan loppusilaus kioskille!






Kioskiin piti toki myös leipoa vielä vähän tarjottavia muoviruokien rinnalle, niinpä taikataikinasta leivottiin pipareita ja muffineita. Slurps. Tässähän ne viikot sitten hurahtivatkin kaiken muskarin, liikunnan, kerhoilun ym. rinnalla.





















Lisäksi pidimme yhdessä perhepäivähoitajien kanssa lapsille yhteistoiminnallisen halloweenradan, josta pääset lukemaan lisää osoitteesta www.ypphiitti.blogspot.com






Tässä kuussa oli myös sadun päivä ja kirjastossamme oli satuviikko. Kävimme satutunnilla jonka jälkeen pääsimme käymään läpi kirjaston satuseikkailun. Kiitos kirjastolle kivasta ohjelmasta!






Muutama kuva myös lasten vapaasta leikistä:











 


torstai 23. lokakuuta 2014

Vauhtivarvastelua

Lokakuu alkoikin vauhtivarvasviikoilla. Tämän vuoden vauhtivarvastelun pääteema oli stop istumiselle!
Tämän myötä aloin miettimään, milloin meillä istutaan eniten ja selvähän se, ruokapöydässä ja satua lukiessa. Ryhmässämme oli siis parantamisen varaa liikunnankin osalta...ruokailut jatkettiin yhä istuen, mutta muutamaan kohtaan sain lisättyä liikuntaa kivasti. Meillä pääsee ruokapöydästä pois kun on syönyt ja lopulta pääsee lukemaan kirjoja kun odotellaan että kaikki kerkeävät päiväunisadulle. Tähän kohtaan vaihdettiinkin liikuntakori satujen tilalle. Mietin aluksi mitähän tästä mahtaa tulla....sadut ovat olleet tässä kohtaa siksi että lapset alkavat rauhoittumaan ja liikuntavälineethän yleensä saavat lapset ennemminkin aktiivistumaan...
Onneksi olin väärässä! Liikuntavälinekori otettiin innolla vastaan, niillä osattiin hienosti puuhata kyseinen aika ja sitten rauhoituttiin sadulle. Kori oli lapsista niin kiva, että sitä käytettiin hyvin aktiivisesti ihan vapaan leikin aikanakin.
Kori sisälsi erilaisia palloja, sanomalehtimailoja, hyppynaruja, purkkijalat, renkaanheittopelin, softispaloja....eli paljon aktiviteetteja. Nukkariinkin mentiin aina liikkumalla eri tavoin, jolloin monipuolisuuskin säilyi kivasti ja lapset keksivät ihan uusia tapoja liikkua ja haastoivat itse itseään.

Toinen paikka jossa useimmiten istumme on aamupiiri. Tähän tilanteeseen otimme myös muutoksen. Vauhtivarvas toi mielle joka aamu postipussissa tehtäväkortin. Postipussi ei kuitenkaan auennut ilman jonkinlaista liikkumista yhtä aikaisesti. Niinpä oli kova työ keksiä erilaisia liikkumismuotoja joiden aikana myös pussi saatiin aina auki.  Pussissa oli joka päivälle jokin liikunnallinen tehtävä joka toteutettiin.

Iso muutos oli myös se, että aloitimme ryhmän kanssa uimahallikäynnit. Rohkelikkona pakkasin eräänä aamuna ryhmäni autoon ja lähdimme uimahallille. Reissu oli ihan mahtava ja tästä tulee nyt tapa. Olemme käyneet uimassa nyt jo kahdesti. Tarkoituksena on käydä vähintään n. kerran kuukaudessa uimassa. Ilmoittelen uintireissut muillekkin yksityisille hoitajille ja mukaan lähtee aina ne ketkä haluavat/pystyvät :)

Ikävä kyllä kaikki vauhtivarvasviikon ajan kuvat ovat totaalisesti kadonneet kännykästäni :( kuvien syövereistä löytyi ainoastaan tämä kuva liikuntakorin välineistä, ei muuta...harmi, niin hauskoja kuvia olisi kyllä ollut teille näytettävänä!

Liikuntakoriin valikoituja välineitä

sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Syyskuu 2014 - Pallo kuuluu kaikille

Kuukauden kirja
Syyskuun punaisena lankana toimi satu Pallo kuuluu kaikille.
Sadun teemoina on mm. kaikkien hyväksyminen, kaikkien kanssa leikkiminen, kaveritaidot ja erilaisuus. Satua luettiin kuukauden aikana muutaman kerran ja sain upeasti otettua satua mukaan käytännön riitatilanteisiin, "mä en leiki sun kanssa" - tilanteisiin sekä tilanteisiin, jossa tilanne meni riitelyksi ja leikkien sotkemiseksi sen sijaan, että kaveritaitoja olisi osattu käyttää. Mahtavaa nähdä kuinka lapsilla lamppu syttyy, kun itse oikeassa tilanteessa voi sanoa "nyt sinä teit ihan niin kuin Santtu sammakko" tms. mitä olisi pitänyt tehdä/ mitäs Hemmo hiiri tässä kohtaa teki? Satuhahmot ovat auttaneet lapsia ymmärtämään ongelman ytimen ja ratkaisukeinot huomattavasti paremmin kuin se, että olisin vain jutellut heidän kanssaan aiheesta.
Lisäksi lapset saivat kertoa vihkoon omin sanoin sadun kulun ja sen idean. Näin pääsi kivasti myös havainnoimaan, oliko itse sanoma sadusta tavoittanut kuulijansa.
Olemme tässä kuussa olleet huomattavasti keskustelevampia ja jättäneet askartelut ym vähemmälle ja oppineet kuukauden aiheista leikin, näyttelemisen, satujen ja käytännön toimien kautta.

Kaveripallot syntymässä

Sadussa jokaisella hahmolla on jokin omalaatuinen piirre (huono kuulo, toinen jalka lyhyempi kuin toinen, arkuus ym) ja näiden avulla olemme päässeet myös vähän raapaisemaan pintaa aiheesta erilaisuus ja aistit.

mikä kaveripalloista tuntuu kivoimmalle?

Aistit otin mukaan askarteluun ja askartelimme ryhmään Kaveripallot. Kaveripallot syntyivät ilmapallon ympärille liisterin ja lehtisuikaleiden avulla.  kun pallot olivat kuivuneet, ne päällystettiin eri tuntuisin materiaalein (teddykarva, hiekkapaperi, kangas...) ja jokaisen pallon sisään laitettiin eri ääntä pitävä asia (kulkusia, hiekkaa tai kuivia herneitä). Kaveripallo siis stimuloin jo sitä tehdessään tuntoaistia (toisista liisteri oli epämieluisaa, toiset nauttivat siitä yli kaiken!) ja valmiina käytössä pallot stimuloivat pintojen avulla tuntoaistia ja äänien myötä kuuloaistia.
Kaveripallolla leikittiin erilaisia itsetuntoa kohottavia leikkejä Esim. "heitä pallo kaverille jonka kanssa sinusta on tosi kiva leikkiä" ym. Leikeissä oli aina aikuinen mukana takaamassa, että pallo kävi varmasti kaikilla lapsilla ja lauseiden avulla aikuisen on tärkeää pitää huoli myös siitä, että lauseet pitävät paikkaansa. Esim. jos joku ei ole niin suosittu leikkikaveri kuin muut, on aikuisen tehtävä nostaa tämän lapsen hyviä puolia erityisesti esiin ja kohottaa itsetuntoa huomauttamalla lapsen edistymisestä mm. "tämä lapsi on mielestäni oppinut leikkimään upeasti autoilla" "tämä lapsi on oppinut sinnikkyyttä, hänellä on hyvä mielikuvitus, hän oppi tänään pyytämään hienosti anteeksi" tms. Kaikkien lasten pitää saada tuntea ansainneensa pallo itselleen, kuulla itsestään niitä hyviä kaveritaitoja, joita omaa ja joka kerta voidaan käydä läpi ilman palloa ja lasten nimiä tilanteita, joissa voisi toimia toisin tai kysyä lapsilta, kuinka pitäisi toimi tällaisessa tilanteessa (ja kertoa esim satu)

Erilaisuutta kerettiin myös hieman pintaraapaista, mutta se aihe on tulossa syvemmin läpikäytäväksi parin kuukauden päästä.
karkkien jakoa...

keppinukketeatteria omakeksimällä tarinalla
 Kun kaveritaidot alkoivat olemaan hallussa, tein isommille lapsille oikean kaverihaasteen päiväuniaikana; Annoin 4 ja 5 vuotiaille pojille karkkipussin ja he saivat päättää mitä sillä tehtäisiin. Avasimme pussin ja siinä olikin sitten ihmettelemistä mitä nyt.."onko nää kaikki mun?saako nää syödä?" kaksi pienintä oli nukkumassa, kaksi isompaa karkkien äärellä.....kyllä siinä oli melkoinen vääntö pojilla mitä karkeille tehdään. Niitä jaettiin ensin osalle porukasta, korjattiin että kaikkien pitää saada mutta yhä joku olisi jakanut itselleen eniten, vähemmän toisille, sitten vähemmän nukkujille kuin valveilla olijoille ym. Äärimmäisen hyvää piilomatikkaa, hih! lopulta päädyttiin kuitenkin reiluun ratkaisuun, kaikille kuuluu saman verran! Koville otti, huh! Ja lopulta, ei niitä karkkeja syöty, yhdet maistettiin ja muut meni takaisin kaappiin. 

uudet kaverit on kivoja!
Kaiken tämän sadun ja kaveritaitojen harjoittamisen kruunasi se, että ryhmässämme aloitti uusi poika, joka käy nyt ryhmässä leikkimässä aina silloin, kun jollain ryhmäläisellä on viikkovapaa. Näin ollen kaveritaitoja on päästy kokeilemaan oikein urakalla ja on opittu taas tutustumaan uusiin kavereihin. Ryhmähän onkin muuten pysynyt nyt viime vuodesta tuttuna, eli uusi kaveri oli oikein tervetullut lisä ryhmämme lapsijoukkoon.

kyllä on kivaa!


Ihania värejä lehdissä!
 














Kaverisatuja joka lähtöön
Toki syksykin on näkynyt toiminnassamme, olemme keränneet metsän materiaaleja, ihastelleet lehtien värjääntymistä, maalanneet nukkari ikkunaan syysmaiseman, herkutelleet syksyn monipuolisella sadolla (vähän jo liikaakin) ja nauttineet ulkoilusta vaihtelevissa keleissä. Aamupalaa syödään jo kynttilän palaessa ja ensimmäiset tunnelmavalot on jo tuomassa tunnelmaa hämäriin aamuihin ja nukkarin hämyyn <3 Jumpat olemme pitäneet vielä ulkokentällä yhdessä yksityisten perhepäivähoitajien kanssa ja perhekerhossakin on käyty ahkerasti nyt joka viikko. Myös kirjaston palveluita ja leikkikenttiä on kulutettu kivasti.

vaahteranenä!
olikos tää nyt hyvää...?



















Viime viikko vietettiin Iitin yksityisten perhepäivähoitajien kesken kokonaan metsässä. Jotain syystä tänä vuonna ei ollut erityistä metsämörriviikkoa johon olemme jo tottuneet vuosien varrella, joten päätimme pitää yhdessä oman metsäviikon laavulla. Tästä viikosta voit lukea lisää yhteisestä blogistamme, kirjoittelen kuulumiset sinne www.ypphiitti.blogspot.com