.: Marraskuun puuhat

Anteeksi kun päivitykset eivät taas tule ajallaan, pientä ongelmaa TAAS tietokoneen kanssa 😫

Tulipa hieno!

Marraskuun tarinanamme oli yhteistyö on voimaa-satu, joka käsitteli yhdessä tekemisen lisäksi myös erilaisuutta ja sitä, että erilaisuuskin on rikkaus.

muista isi olla kiltisti ;)

Hamahelmipujoitusta

Kuukausi alkoi kuitenkin isänpäiväprojektilla. Lahjoiksi teimme avaimenperät. Isompien
kanssa otettiinkin haastava homma, jota tehtiin parin viikon ajan nukkariaiokoina pienten nukkuessa. Pujottelimme hamahelmistä liskon ohjeiden mukaan. Piti muistaa laskea kuinka paljon helmiä mihinkin kerrokseen tarvittiin, tarvi olla sorminäppäryyttä ja pitkäjänteisyyttä, sillä työ ei hetkessä valmistunut. Työ oli isoista pojista silti todella mieluinen ja sitä kyseltiin aina "tehdäänkö tänäänkin liskoa?"

Puupallojen maalausta

Valmiit isänpäiväkortit

Pienemmät maalasivat valitsemiaan eri muotoisia puuhelmiä ja pujottivat ne rautalankaan. Kortitkin askarreltiin; piirrettiin isin kuva ja sen sai liimata valitsemalleen kartongille. Mukaan kirjoitettiin ajatuksia isästä.

Valmiit avaimenperät

Tämä turvaeläin halaa kun surettaa

Tällä turvaeläimellä on piikit pinnassa

Toisella viikolla aloimme käymään kuukauden satua läpi. Ensimmäisenä otin näkökulman siilistä, joka oli hyvin arka ja pelkäsi kaikkea. Kävimme ryhmässä läpi pelkoja ja jännittäviä juttuja, piirsimme ja kirjoitimme niitä paperille ja juteltiin miten pelkoja voisi poistaa. Viikon lopuksi lapset saivat suunnitella jokainen itselleen oman tuevaeläimen, jonka sai piirtää ja maalata paperille ja lisäksi sille keksittiin nimi. Jokainen sai keksiä kuinka oma turvaeläin suojelee tai karkoittaa pelkoja. Hienoja oivalluksiakin joukosta löytyi ja iso harppaus lasten tuntemiseen taas hoitajana tuli otettua. Aika mahtava viikko kyllä oli tämä.

piirtämistä sokeana

"Kukas sä oot ja mitäs leikittäs?"

"Mitä? mä en kuule mitään!"

sitten siirryttiinkin miettimään sitä, miltä tuntuisi jos meiltä puuttuisi joitain aisteja. Teimme erilaisia asioita sokeina, kuuroina ym. Sokeus oli lapsista ihan hauskaa, mutta kuurous alkoi kaikkia lapsia turhauttamaan hyvin nopeasti. Leikeistä ei oikein tullut mitään kun kuuloaisti puutui ja aina oli ihmeissään, että mihin ne muut meni jos esim. Pyysin tulemaan luokse. Enstäs sitten sadut ym. todella hyviä huomioita syntyi lapsilta ja varmasti ainakin hetkellinen kiitollisuus siitä, että nämä aistit itseltä löytyy. Lisäksi juteltiin siitä, että näitä ihmisiä, joilta aisteja puuttuu, löytyy ihan meidän pieneltäkin kylältä, puhuttiin apuvalineistä kuten valkoisesta kepistä ja koirasta, joka osaa auttaa sokeita monessa asiassa. Nämä viikot olivat hyvin opettavaiset lapsille ja ne huipentuivat Ravilinnassa yhdessä pitämäämme aistirataan, jonka sisältöön pääset kurkkaamaan yhdistyksemme blogin puolelta www.ypphiitti.blogspot.com

Pikkujouluherkkuja....

Taas löytyi yksi tontun piilottama pussi!

Ryhmässä on nyt myös sairasteltu jonkin verran kuten syksyyn kuuluu, onneksi olemme nyt kaikki terveitä. Pääsimme myös lopettamaan Marraskuun pikkujouluillen. Pidin ryhmälleni omat pikkujoulut, jossa syötiin jouluruokia, löydettiin tontun piillottamia pusseja vihjeitä ratkoen, kuunneltiin koko päivä joulumusiikkia ja puuhasteltiin tonttulakit heiluen joulujuttuja 🎄Lisäksi pääsimme viettämään yhden aamupäivän kirjastolle kierrätysaskartelun merkeissä, siitäkin rustasin oman jutun yhdistyksen blogiin, menkäähän ihmeessä kurkkamaan!