Kuun aluissa leikkihuoneen seinälle oli ilmestynyt metsämaisema ja eläimiä. Sinne ilmestyi aina uusia eläimiä ja niiden mukana tietokortteja kyseisestä eläimestä. Lapsista oli aamuisin aina jännää mennä heti seinälle katsomaan oliko sinne ilmestynyt jotain uutta yön aikana.
Askartelimme joitain eläimistä ja mm. askartelemamme jänikset vaihtoivat kuun aikana myös talviturkit.
Eräänä aamuna seinälle oli ilmestynyt tumma iso kallio...mitähän siellä oli luukun takana? Karhu talviunilla! Karhu aihe viritti myös ryhmään lauluakarkelot, sillä karhua mä metsästän- laulu oli huippusuosittu ja sitä laulettiin niin yhdessä kuin yksittäinkin satuhieromalla selkään.
Eräänä aamuna sienälle oli ilmestynyt oudot jäljet. Lapset tajusivat heti, että kyseessä oli jonkinlaiset jäjet, mutta kun piirsimme yhden lapset jalkapohja kuvan paperiin ja vertasimme sitä seinällä olevaan, tajusivat he, että se ei ollut ihmisen jälki...kenen se voi olla? Niinpä kaivoin tabletin esiin ja etsimme eläinten jäkikuvioita kuvahaulla ja sieltähän ne löytyivät, Hirven jäljet! Eläin oli luikkinut kuusen taakse piiloon jäljistä päätellen! Niinpä askartelimme yhteisen hirven kurkkaaman kuusen takaa.
Kerkesimme käymään ryhmässä läpi hirven, jäniksen, metson, oravan, karhun ja ketun kun metsään satoi ensilumi.
Lähdimme ensilumen saattelemana käymään kotopaikalla koko perhepäivähoidon väen kera. seillä saimme tutustua ilvekseen ja ihan oikeasti koskea ilveksen turkkia ja kynsiä! Lisäksi meille esiteltiin erilaisia peuroja sarvien kanssa, jännä aamupäivä!
Lasten eläintietämys laitettiin testiin eräänä aamuipäivänä kun kutsuin leikkikentälle myös kaveriryhmämme ja siellä piti porukalla tunnistaa eläimiä, heidän jälkiään, vinkkien avulla tietää mitä eläintä tarkoitetaan ja löytää riimipareja eläimistä.
Tässä kuussa on puuhasteltu paljon muutakin. Isänpäiväaskarteluina tänä vuonna teimme iseille lyhdyt ledikynttilöille ja kortit. Olemme käyneeet jumpalla kerran viikossa isossa salissa, perhekerhoilleet ja saaneet myös nauttia Ekoidean järjestämästä huopa askarteluaamupäivästä kirjastolla. Olemme myös käyneet satutunneilla, viettäneet lasten oikeuksien päivää, tehneet uimahallireissun ja vietetty yhdet synttäritkin! Kuun lopussa askartelimme myös joulukortteja vanhuksia ilahduttamaan, ne pääsevät joulukuussa sitten kohteeseensa.
Isänpäivälyhdyt! |
Säät on tässä kuussa vaihdelleet melkoisesti |
Joulukortteja vanhuksille! |
Lumienkeleitä! |
luikumäki liukuu lumen avulla vielä kovempaa! |
Kehukukkaset lapsille lasten oikeuksien päivänä |
glögit ja piparit korttiaskartelun lomassa |
huopasydän korttiin |
Puukortti huopapalloja käyttäen |
Valmiit kortit |
Synttärisankarin muffinsileipomukset |
Siilikortti neljävuotiaalle! |
Talvi oli vihdoin tullut yön aikana. Lämpömittari
oli painunut pakkasen puolelle ja sade oli muuttunut lumeksi. Isot nietokset
peittivät aamulla joka paikan kotometsässä ja siellä oli hiiren hiljaista.
Metsätonttu Aatos oli kaivanut esiin villahousut ja
villapaidan sekä muistivihkonsa, nyt hänen syksyn työt olivat vaihtuneet
talvitöihin. Syksyisin Aatoksen tehtävänä oli auttaa metsän eläimiä keräämään
talvivarastoihin ruokaa ja varmistaa, että jokainen kotometsän eläin sai
itselleen suojaisan talvipesän jossa lämmitellä tai vaikka horrostaa tai nukkua
talven yli.
Nyt kun lumi oli satanut maahan, hänen syksyn työt
oli tehty, oli talvitöiden vuoro. Talvella Aatoksen työtä oli pitää huolta hereillä
olevista eläimistä ja käydä varmistamassa myös horrostavien ja talviunta
nukkuvien eläinten vointi pari kertaa talven aikana.
Muistivihkoon oli hyvä merkitä kenen luona Aatos
milloinkin oli vieraillut ja mitä eläimelle kuului. Aatoa päätti aloittaa
ensimmäisen talvipäivän kierroksensa jänisten luota. Oli tärkeää käydä
katsomassa, että jänikset olivat saaneet valkoiset talviturkit vaihdettua,
sillä kesäturkissa ei jänis lumeen maastoutuisi. Niinpä Aatos lähti kohti
jäniksen koloa. Kololla jänikset ottivat Aatoksen ilolla vastaan ja esittelivät
hohdokkaan valkoisia talviturkkejaan, kyllä niillä kelpasi nyt temmeltää
lumessa. Niinpä Aatos sai ensimmäisen merkinnän tämän talven muistivihkoonsa ”jäniksillä
kaikki hyvin, talviturkit vaihdettu”.
Aatos tiesi, että ihan vähän matkan päässä oli
karhun pesäluola, johon karhu oli mennyt jo muutama viikko sitten talviunille.
Hän päätti hiipiä katsomaan, oliko karhu varmasti yhä talviunilla. Karhu olikin
kerennyt syömään ennen talviunille menoa kovasti, koska syksy oli ollut pitkä
ja näin ollen oli melko varmaa, että vararavinto turkin alla riittäisi hyvin
kevääseen saakka. Karhun kololle meno on aina jännittävää, sillä karhu
synnyttää talven aikana poikaset pesäänsä ja koskaan ei tiedä milloin Aatos näkee
ne ensi kerran. Sitten siinä onkin työtä kun poikasille pitää opettaa kovasti
uusia taitoja, mutta se on sitten vasta kevään hommia. Muistikirjaan saatiin
merkintä ”karhu nukkuu tyytyväisenä talviunta”
Nyt olikin aika pitää pieni evästauko. ”Kuppi
lämmintä juomaa ja pähkinöistä ja rusinoista vatsantäytettä, kyllä tontun
kelpaa!” ajatteli Aatos. Siinä kannon päällä istuessaan Aatoksen luokse kipitti
orava. ”Minä arvasin että sinä tulet luokseni ihan itse” Aatos sanoi oravalle. ”Sinä
olet varmaan seurannut minua jo jonkin aikaa?” Aatos kyseli oravalta. ”No kyllä
nuo sinun pähkinät tuoksuvat pitkälle ja tuoksua seuratessa sinut on helppo
löytää…” naureskeli orava ja katsoi haltioituneena Aatoksen pähkinöitä. ”Ole
hyvä, tässä sinulle pussillinen pähkinöitä syötäväksi” Aatos sanoi ja ojensi
pienen pussillisen pähkinöitä oravalle. ”Vie ne hyvään talteen pahan päivän
varalle äläkä syö kaikkia heti.” ”Oi sentään, kiitos!” orava sanoi lähti juoksentelemaan
kohti pesäpuuta pussillinen pähkinöitä mukanaan. Näin vihkoon tuli kolmas
merkintä: ”oravalle annettu pussillinen pähkinöitä, taitaa syödä ne kaikki heti
säästökehoituksesta huolimatta”
Evästauon loputtua Aatos lähti kävelemään syvemmälle
metsään. Ilta alkoi hämärtymään ja Aatos päätti lähteä katsastamaan vielä
peuraperheen kuulumiset. Hangessa näkyikin hetken päästä peuran jäljet, mutta
vain yhdet. ”Tämä vaikuttaa nyt hieman huolestuttavalta” Aatos tuumi. Jäljistä
se pystyi päättelemään, että jäljet olivatkin peuran vasan jättämät. Jäljet
olivat tuoreet ja niinpä aatos päätti lähteä seuraamaan niitä. Ilta pimeni ja
pakkanen kiristyi. Jäljet johtivat lopulta ison kuusen juurelle ja sieltä aatos
löysin peuranvasan väsyneenä kuusenoksien lomasta. Peuralla oli nälkä ja se oli voimaton. ”mitä
sinulle on tapahtunut?” Aatos kysyi vasalta. ”Olimme etsimässä ruokaa ja minä yritin
kaivaa sitä kovasti hangen alta. Siinä oli niin kova työ, että unohdin seurata
missä kohdassa menen. Lopulta tajusin, että äiti ja isi olivatkin kadonneet
enkä löytänyt heitä mistään vaikka olen koko illan etsinyt. Nyt on jo niin
hämärää, että en tiedä mihin suuntaan pitäisi mennä. ” Aatos antoi peuralle
ison kasan heinää ja kuivattuja marjoja voimia tuomaan. Nyt lepäämme yön tässä,
kuusi ja lumipeite ovat suojanamme ja aamulla lähdemme yhdessä tuumin etsimään
isäsi ja äitisi. Ei ole mitään hätää, minä autan sinua.” Aatos lohdutti peuraa.
Niin he söivät ja kävivät nukkumaan tähtitaivaan alle. Peuran turkki lämmitti
samalla myös Aatosta ja uni maittoi hyvin.
Aamun sarastaessa pakkanenkin oli laskenut jonkin
verran, aurinko paistoi ja lumihanki kimalsi. ”nyt lähdetään eteenpäin” Aatos
tuumi peuralle. ”Hyppää selkääni, siinä on sinun hyvä matkustaa ja pääsemme
nopeammin eteenpäin minun pitkillä jaloillani.” peura kehotti Aatosta ja näin
tehtiin. Aatos osasi tulkita metsän jälkiä ja lopulta löydettiin paikka, jossa
peurat olivat edellisenä päivänä ruokailleet. ”Nyt lähdemme seuraamaan äitisi ja
isäsi jälkiä hangessa niin löydämme heidät.” Aatos kehotti peuran poikasta.
Hetken taivallettuaan tämä parivaljakko päätyi metsän reunaan, jossa näkyi
kaksi isompaa peuran hahmoa jonkin matkan päässä. ”Tuolla on minun isäni ja
äitini!” peuran vasa huusi. ”Hyvä. Nyt menet suorinta tietä heidän luokseen ja
viet mukanasi tämän heille. Minun on jatkettava matkaa eteenpäin. Vie terveiset
vanhemmillesi, tulen taas käymään paremmalla ajalla.” Aatos kertoili vasalle ja
antoi hänen mukaansa ison heinäpaalin. niin vasa lähti juoksemaan kohti
vanhempiaan ja kääntyi vielä vilkuttamaan Aatokselle kiitokseksi. Aatos kaivoi
muistivihon esiin ja kirjasi siihen ylös ”peuran vasa saatettu turvallisesti
kotiin oltuaan yhden yön erossa vanhemmistaan. Heinäpaali auttaa pakkasten yli.”
Mielessään Aatos ajatteli, että oli kyllä ollut hyvä tuuri, että hän oli
huomannut vasan, huonosti olisi tuossakin voinut käydä muuten.
Päivää oli vielä jäljellä, Aatos vieraili vielä
hiiriperheen luona viemässä heille talvivarastoon pari herkkupalaa ja näkipä
Aatos ketunkin juoksentelevan pellon hangella hiiriä jahtaamassa. Kauemmas
katselleessaan Aatos huomasi erään kuusen oksien heiluvan. Kuusen lomasta esiin
tuli myös hirvi, joka oli päättänyt siirtyä syvemmälle metsään jostain missä
oli kova hälinä. Aatos kyseli hirveltä, mistä tuo hälinä oikein kuului ja hirvi
päätti näyttää Aatokselle paikan. Niinpä Aatos on nyt tässä, teidän lasten
luona.
”Hirvi kertoi että hälinä kuulemma kuuluu täältä,
ketkäs täällä oikein pitävät ääntä? Ai te, no sitten minä tulinkin oikeaan
paikkaan, minulla on teille lapset nimittäin toimitus. Joulutonttu Nuutti
nimittäin laittoi minut asialle tuomaan teille tällaisen lähetyksen. Siellä on
Nuutilta teille lapset postia. Joka päivälle on yksi posti jonka saatte avata.
Numerosta kuulemma tietää mikä posti pitää avata mikäkin päivä. Ja tänään pitää
avata sellainen posti joka on erilainen kuin muut postit. Tällaiset ohjeet
Nuutti antoi ja minä lupasin viedä toimituksen perille. Olkaa hyvä! Minä lähden
nyt jatkamaan näitä omia töitäni tuonne kotimetsään, hei hei!
Ja siellä eriliasessa kirjeessä oli viestinä:
Ja siellä eriliasessa kirjeessä oli viestinä:
Hei
lapset!
Minä
olen Nuutti, joulutonttu. Asun Korvatunturilla, siellä missä joulupukkikin. Minun
tehtävänäni on täällä Korvatunturilla käydä lasten lahjalistoja läpi ennen kuin
ne menevät joulupukin luettavaksi. Minä sain tänä vuonna pukilta myös tehtäväkseni
keksiä teille lapsille kivaa puuhaa Joulukuun jokaiselle hoitopäivälle. Niinpä
päätin tehdä teille joulukalenterin.
Joulukalenteri
tarkoittaa sitä, että minulla on teille jokaiselle hoitopäivälle tehty
pussukka, jossa on aina kerrottu mitä sinä päivänä olisi tarkoituksena
puuhastella. Jokaisessa pussissa on numero ja avaatte aina sen pussin, jossa on
sen päivän numero. Numero selviää kalenteria katsomalla. Toivottavasti teillä
on hauskaa kun puuhastelette suunnittelemiani juttuja.
Jouluisin
terveisin Nuutti
Nyt sitten vain odotellaan huomista ja ensimmäisen luukun aukaisulupaa! Jännät ajat ovat siis käsillä!
Ihanaa joulun odotusta kaikille blogin lukijoille!
Mitä nuutin postilähetyksestä löytyy? |
Lue tää kirje äkkiä! |
pussukat roiukkuvat luontokuvan alla |
ulkoa haettiin ulkoiluaikana oksa ja siihen ripustettiin pussukat |
Ihanaa joulun odotusta kaikille blogin lukijoille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti