Metsän eläimiä Marraskuussa

Tässä kuussa aiheena oli metsän eläimet. Ryhmässämme kävimme läpi eläimiä yksitellen mm. satujen, eläinkorttien ja tietokoneen avulla. Oikeasti elävinä emme nähneet kuin oravan tutustumistamme eläimistä kuun aikana. Tämän kuun aiheeseen oli silti todella helppo pureutua youtuben avulla. Katsoimme useita videopätkiä eläimistä; karhun talviunille menosta, metson hyökkäyksestä, hirvien elämästä metsässä ym. Sadut ja eläintietokirjat olivat myös tässä kuussa isossa roolissa.

Kuun aluissa leikkihuoneen seinälle oli ilmestynyt metsämaisema ja eläimiä. Sinne ilmestyi aina uusia eläimiä ja niiden mukana tietokortteja kyseisestä eläimestä. Lapsista oli aamuisin aina jännää mennä heti seinälle katsomaan oliko sinne ilmestynyt jotain uutta yön aikana.

Askartelimme joitain eläimistä ja mm. askartelemamme jänikset vaihtoivat kuun aikana myös talviturkit.

 Eräänä aamuna seinälle oli ilmestynyt tumma iso kallio...mitähän siellä oli luukun takana? Karhu talviunilla! Karhu aihe viritti myös ryhmään lauluakarkelot, sillä karhua mä metsästän- laulu oli huippusuosittu ja sitä laulettiin niin yhdessä kuin yksittäinkin satuhieromalla selkään.





































Eräänä aamuna sienälle oli ilmestynyt oudot jäljet. Lapset tajusivat heti, että kyseessä oli jonkinlaiset jäjet, mutta kun piirsimme yhden lapset jalkapohja kuvan paperiin ja vertasimme sitä seinällä olevaan, tajusivat he, että se ei ollut ihmisen jälki...kenen se voi olla? Niinpä kaivoin tabletin esiin ja etsimme eläinten jäkikuvioita kuvahaulla ja sieltähän ne löytyivät, Hirven jäljet! Eläin oli luikkinut kuusen taakse piiloon jäljistä päätellen! Niinpä askartelimme yhteisen hirven kurkkaaman kuusen takaa.





























Kerkesimme käymään ryhmässä läpi hirven, jäniksen, metson, oravan, karhun ja ketun kun metsään satoi ensilumi.

Lähdimme ensilumen saattelemana käymään kotopaikalla koko perhepäivähoidon väen kera. seillä saimme tutustua ilvekseen ja ihan oikeasti koskea ilveksen turkkia ja kynsiä! Lisäksi meille esiteltiin erilaisia peuroja sarvien kanssa, jännä aamupäivä!

Lasten eläintietämys laitettiin testiin eräänä aamuipäivänä kun kutsuin leikkikentälle myös kaveriryhmämme ja siellä piti porukalla tunnistaa eläimiä, heidän jälkiään, vinkkien avulla tietää mitä eläintä tarkoitetaan ja löytää riimipareja eläimistä.
















Tässä kuussa on puuhasteltu paljon muutakin. Isänpäiväaskarteluina tänä vuonna teimme iseille lyhdyt ledikynttilöille ja kortit. Olemme käyneeet jumpalla kerran viikossa isossa salissa, perhekerhoilleet ja saaneet myös nauttia Ekoidean järjestämästä huopa askarteluaamupäivästä kirjastolla. Olemme myös käyneet satutunneilla, viettäneet lasten oikeuksien päivää, tehneet uimahallireissun ja vietetty yhdet synttäritkin! Kuun lopussa askartelimme myös joulukortteja vanhuksia ilahduttamaan, ne pääsevät joulukuussa sitten kohteeseensa.

Isänpäivälyhdyt!

Säät on tässä kuussa vaihdelleet melkoisesti

Joulukortteja vanhuksille!

Lumienkeleitä!

luikumäki liukuu lumen avulla vielä kovempaa!

Kehukukkaset lapsille lasten oikeuksien päivänä

glögit ja piparit korttiaskartelun lomassa

huopasydän korttiin

Puukortti huopapalloja käyttäen

Valmiit kortit

Synttärisankarin muffinsileipomukset

Siilikortti neljävuotiaalle!

Kuun viimeinen päivä toi mukanaan valkoisen metsämaiseman ja seuraavanlaisen tarinan lapsille:

Talvi oli vihdoin tullut yön aikana. Lämpömittari oli painunut pakkasen puolelle ja sade oli muuttunut lumeksi. Isot nietokset peittivät aamulla joka paikan kotometsässä ja siellä oli hiiren hiljaista.

Metsätonttu Aatos oli kaivanut esiin villahousut ja villapaidan sekä muistivihkonsa, nyt hänen syksyn työt olivat vaihtuneet talvitöihin. Syksyisin Aatoksen tehtävänä oli auttaa metsän eläimiä keräämään talvivarastoihin ruokaa ja varmistaa, että jokainen kotometsän eläin sai itselleen suojaisan talvipesän jossa lämmitellä tai vaikka horrostaa tai nukkua talven yli.

Nyt kun lumi oli satanut maahan, hänen syksyn työt oli tehty, oli talvitöiden vuoro. Talvella Aatoksen työtä oli pitää huolta hereillä olevista eläimistä ja käydä varmistamassa myös horrostavien ja talviunta nukkuvien eläinten vointi pari kertaa talven aikana.

Muistivihkoon oli hyvä merkitä kenen luona Aatos milloinkin oli vieraillut ja mitä eläimelle kuului. Aatoa päätti aloittaa ensimmäisen talvipäivän kierroksensa jänisten luota. Oli tärkeää käydä katsomassa, että jänikset olivat saaneet valkoiset talviturkit vaihdettua, sillä kesäturkissa ei jänis lumeen maastoutuisi. Niinpä Aatos lähti kohti jäniksen koloa. Kololla jänikset ottivat Aatoksen ilolla vastaan ja esittelivät hohdokkaan valkoisia talviturkkejaan, kyllä niillä kelpasi nyt temmeltää lumessa. Niinpä Aatos sai ensimmäisen merkinnän tämän talven muistivihkoonsa ”jäniksillä kaikki hyvin, talviturkit vaihdettu”.

Aatos tiesi, että ihan vähän matkan päässä oli karhun pesäluola, johon karhu oli mennyt jo muutama viikko sitten talviunille. Hän päätti hiipiä katsomaan, oliko karhu varmasti yhä talviunilla. Karhu olikin kerennyt syömään ennen talviunille menoa kovasti, koska syksy oli ollut pitkä ja näin ollen oli melko varmaa, että vararavinto turkin alla riittäisi hyvin kevääseen saakka. Karhun kololle meno on aina jännittävää, sillä karhu synnyttää talven aikana poikaset pesäänsä ja koskaan ei tiedä milloin Aatos näkee ne ensi kerran. Sitten siinä onkin työtä kun poikasille pitää opettaa kovasti uusia taitoja, mutta se on sitten vasta kevään hommia. Muistikirjaan saatiin merkintä ”karhu nukkuu tyytyväisenä talviunta”

Nyt olikin aika pitää pieni evästauko. ”Kuppi lämmintä juomaa ja pähkinöistä ja rusinoista vatsantäytettä, kyllä tontun kelpaa!” ajatteli Aatos. Siinä kannon päällä istuessaan Aatoksen luokse kipitti orava. ”Minä arvasin että sinä tulet luokseni ihan itse” Aatos sanoi oravalle. ”Sinä olet varmaan seurannut minua jo jonkin aikaa?” Aatos kyseli oravalta. ”No kyllä nuo sinun pähkinät tuoksuvat pitkälle ja tuoksua seuratessa sinut on helppo löytää…” naureskeli orava ja katsoi haltioituneena Aatoksen pähkinöitä. ”Ole hyvä, tässä sinulle pussillinen pähkinöitä syötäväksi” Aatos sanoi ja ojensi pienen pussillisen pähkinöitä oravalle. ”Vie ne hyvään talteen pahan päivän varalle äläkä syö kaikkia heti.” ”Oi sentään, kiitos!” orava sanoi lähti juoksentelemaan kohti pesäpuuta pussillinen pähkinöitä mukanaan. Näin vihkoon tuli kolmas merkintä: ”oravalle annettu pussillinen pähkinöitä, taitaa syödä ne kaikki heti säästökehoituksesta huolimatta”

Evästauon loputtua Aatos lähti kävelemään syvemmälle metsään. Ilta alkoi hämärtymään ja Aatos päätti lähteä katsastamaan vielä peuraperheen kuulumiset. Hangessa näkyikin hetken päästä peuran jäljet, mutta vain yhdet. ”Tämä vaikuttaa nyt hieman huolestuttavalta” Aatos tuumi. Jäljistä se pystyi päättelemään, että jäljet olivatkin peuran vasan jättämät. Jäljet olivat tuoreet ja niinpä aatos päätti lähteä seuraamaan niitä. Ilta pimeni ja pakkanen kiristyi. Jäljet johtivat lopulta ison kuusen juurelle ja sieltä aatos löysin peuranvasan väsyneenä kuusenoksien lomasta.  Peuralla oli nälkä ja se oli voimaton. ”mitä sinulle on tapahtunut?” Aatos kysyi vasalta. ”Olimme etsimässä ruokaa ja minä yritin kaivaa sitä kovasti hangen alta. Siinä oli niin kova työ, että unohdin seurata missä kohdassa menen. Lopulta tajusin, että äiti ja isi olivatkin kadonneet enkä löytänyt heitä mistään vaikka olen koko illan etsinyt. Nyt on jo niin hämärää, että en tiedä mihin suuntaan pitäisi mennä. ” Aatos antoi peuralle ison kasan heinää ja kuivattuja marjoja voimia tuomaan. Nyt lepäämme yön tässä, kuusi ja lumipeite ovat suojanamme ja aamulla lähdemme yhdessä tuumin etsimään isäsi ja äitisi. Ei ole mitään hätää, minä autan sinua.” Aatos lohdutti peuraa. Niin he söivät ja kävivät nukkumaan tähtitaivaan alle. Peuran turkki lämmitti samalla myös Aatosta ja uni maittoi hyvin.

Aamun sarastaessa pakkanenkin oli laskenut jonkin verran, aurinko paistoi ja lumihanki kimalsi. ”nyt lähdetään eteenpäin” Aatos tuumi peuralle. ”Hyppää selkääni, siinä on sinun hyvä matkustaa ja pääsemme nopeammin eteenpäin minun pitkillä jaloillani.” peura kehotti Aatosta ja näin tehtiin. Aatos osasi tulkita metsän jälkiä ja lopulta löydettiin paikka, jossa peurat olivat edellisenä päivänä ruokailleet. ”Nyt lähdemme seuraamaan äitisi ja isäsi jälkiä hangessa niin löydämme heidät.” Aatos kehotti peuran poikasta. Hetken taivallettuaan tämä parivaljakko päätyi metsän reunaan, jossa näkyi kaksi isompaa peuran hahmoa jonkin matkan päässä. ”Tuolla on minun isäni ja äitini!” peuran vasa huusi. ”Hyvä. Nyt menet suorinta tietä heidän luokseen ja viet mukanasi tämän heille. Minun on jatkettava matkaa eteenpäin. Vie terveiset vanhemmillesi, tulen taas käymään paremmalla ajalla.” Aatos kertoili vasalle ja antoi hänen mukaansa ison heinäpaalin. niin vasa lähti juoksemaan kohti vanhempiaan ja kääntyi vielä vilkuttamaan Aatokselle kiitokseksi. Aatos kaivoi muistivihon esiin ja kirjasi siihen ylös ”peuran vasa saatettu turvallisesti kotiin oltuaan yhden yön erossa vanhemmistaan. Heinäpaali auttaa pakkasten yli.” Mielessään Aatos ajatteli, että oli kyllä ollut hyvä tuuri, että hän oli huomannut vasan, huonosti olisi tuossakin voinut käydä muuten.

Päivää oli vielä jäljellä, Aatos vieraili vielä hiiriperheen luona viemässä heille talvivarastoon pari herkkupalaa ja näkipä Aatos ketunkin juoksentelevan pellon hangella hiiriä jahtaamassa. Kauemmas katselleessaan Aatos huomasi erään kuusen oksien heiluvan. Kuusen lomasta esiin tuli myös hirvi, joka oli päättänyt siirtyä syvemmälle metsään jostain missä oli kova hälinä. Aatos kyseli hirveltä, mistä tuo hälinä oikein kuului ja hirvi päätti näyttää Aatokselle paikan. Niinpä Aatos on nyt tässä, teidän lasten luona.

”Hirvi kertoi että hälinä kuulemma kuuluu täältä, ketkäs täällä oikein pitävät ääntä? Ai te, no sitten minä tulinkin oikeaan paikkaan, minulla on teille lapset nimittäin toimitus. Joulutonttu Nuutti nimittäin laittoi minut asialle tuomaan teille tällaisen lähetyksen. Siellä on Nuutilta teille lapset postia. Joka päivälle on yksi posti jonka saatte avata. Numerosta kuulemma tietää mikä posti pitää avata mikäkin päivä. Ja tänään pitää avata sellainen posti joka on erilainen kuin muut postit. Tällaiset ohjeet Nuutti antoi ja minä lupasin viedä toimituksen perille. Olkaa hyvä! Minä lähden nyt jatkamaan näitä omia töitäni tuonne kotimetsään, hei hei!

Ja siellä eriliasessa kirjeessä oli viestinä:

Hei lapset!

Minä olen Nuutti, joulutonttu. Asun Korvatunturilla, siellä missä joulupukkikin. Minun tehtävänäni on täällä Korvatunturilla käydä lasten lahjalistoja läpi ennen kuin ne menevät joulupukin luettavaksi. Minä sain tänä vuonna pukilta myös tehtäväkseni keksiä teille lapsille kivaa puuhaa Joulukuun jokaiselle hoitopäivälle. Niinpä päätin tehdä teille joulukalenterin.

Joulukalenteri tarkoittaa sitä, että minulla on teille jokaiselle hoitopäivälle tehty pussukka, jossa on aina kerrottu mitä sinä päivänä olisi tarkoituksena puuhastella. Jokaisessa pussissa on numero ja avaatte aina sen pussin, jossa on sen päivän numero. Numero selviää kalenteria katsomalla. Toivottavasti teillä on hauskaa kun puuhastelette suunnittelemiani juttuja.

Jouluisin terveisin Nuutti

Mitä nuutin postilähetyksestä löytyy?

Lue tää kirje äkkiä!

pussukat roiukkuvat luontokuvan alla

ulkoa haettiin ulkoiluaikana oksa ja siihen ripustettiin pussukat

Nyt sitten vain odotellaan huomista ja ensimmäisen luukun aukaisulupaa! Jännät ajat ovat siis käsillä!
Ihanaa joulun odotusta kaikille blogin lukijoille!